Perukirjoja jälleen

Pyörin edelleen Ruotsin digitaaliarkistossa SVAR:ssa, nyt etsiskellen perukirjoja. En löytänyt etsimääni, muutamia tutkimuksen kannalta kiinnostavia perukirjoja kylläkin. Tulos olikin odotettavissa, onhan kyseinen henkilö kuollut jo 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Sikäli kuin Ruotsin valtionarkiston hakutietokannasta ymmärsin, ovat tutkimani alueen varhaisimmat perukirjat 1700-luvun loppupuolelta. Edellä sanottu koskee tavallisen kansan perukirjoja, aatelisilta ja papistolta niitä toki voi jossakin arkistossa olla varhaisemmaltakin ajalta.

Tällä kertaa en niinkään etsinyt tietoa jälkipolvista. Olisin halunnut tietää, mitä omaisuutta 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alussa elänyt talonpoika jätti jälkeensä. Samalla ajattelin saavani käsityksen tilan olosuhteista. Kyllähän hevosten ja karjan määrä jotain kertoo. Hopeaesineitä kertyi vauraisiin taloihin varmaan enemmän. Entä kirjat, oliko niitä jo tuolloin tavallisissa kodeissa? Minkälaisia velkoja ja saatavia vanhaksi eläneellä tilallisella oli?

 Näyte 1700-luvun lopun perukirjasta. Lähde: SVAR

Pakko tunnustaa aukko sivistyksessäni jälleen kerran. Jos talosta kuoli isäntä, miten perukirjaan kirjattu omaisuus määräytyi? Oliko emännällä jotain omaakin? Muutakin kuin vaatteet ja korut? Oliko hänellä omia lehmiä, jos hän sellaisia oli joskus myötäjäisinä saanut? Omia hopeaesineitä tai vaikka kirjoja? Asia varmaan selviäisi etsimällä jonkun isomman tilan emännän perukirja. Sellaista vain  ei ole sukua tutkiessa sattunut vastaan enkä ole alkanut hakemaankaan. Tiedonjanoa siis on, mutta rajallisesti.