Mitä muuta kirkonarkistoissa on?

Useimmiten sukututkija tarvitsee rippi- ja historiakirjoja. Arkistolaitoksen Digitaaliarkistoon on kuitenkin digitoitu monenlaista muutakin materiaalia. Eri seurakunnilla aineistoa lienee säilynyt hiukan eri tavoin, kenties kirjattukin varhaisimpina aikoina eri tavalla. Kannattaa siis tarkistaa, mitä tutkittavassa seurakunnassa on tarjolla. Oman seurakunnan lisäksi on kirjaa pidetty myös vierasseurakuntalaisista. Niitäkin kannattaa vilkaista. Olen joskus saanut tietoa muuton todellisesta ajankohdasta katsomalla, missä seurakunnissa lapset oli kastettu. Ajankohta oli 1800- ja 1900-lukujen taittteessa, jolloin kirkon ote rupesi jo vähän lipsumaan, liikkuminen helpottui ja ihmiset ottivat muuttokirjan sitten kun muistivat.

Toinen aineisto, josta itselleni on ollut hyötyä, ovat vanhat tilikirjat. Niitä on monissa seurakunnissa pidetty jo ennen kuin rippikirjat alkavat. Vaikka kirjaukset ovat summittaisia (Matti Juhonpojan anoppi), voi niistä saada erityisesti kuolinaikoja ainakin vuoden tarkkuudella. Joissakin seurakunnissa kirjaukset on tehty niin, että lahjoitukset ja pakolliset maksut, kuten hautaamiskulut, ovat kaikki samassa listassa. Tarkkana kannattaa siis olla. Pitempi selaaminen auttaa yleensä tulkinnassa.

Sukutukijalle hyödyllisiä voivat olla myös perukirjat, avioliittoon kuulutettujen luettelot (sisältävät joskus enemmän tietoa kuin vihittyjen luettelot), kirkkokurin alaisten luettelot, pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat, rippilasten luettelot, rokotettujen luettelot ja vaaliasiakirjat. Kirkkokuulutuksia ei ole tullut digitoituina vastaan, arkistoissa niitä jonkin verran on. Jos asiakirjaan sisältyy riittävän tuoreita tietoja, sitä yleensä pääsee katsomaan vain arkiston koneelta. Ainakin ripitetyiksi joutuneiden luettelo voi vaatia käyttöluvan, mikäli siinä tullaan 100 vuoden rajan tälle puolelle. 

Ikaalisten seurakunnan lasarettivarojen tilit 1754. Lähde: Digitaaliarkisto

Yleensä noista edellämainituista aineistoista kai haetaan lisätietoa esivanhempien elämästä. Joskus tosin on kadonneen lampaan kohtalo selvinnyt hänen vanhempansa perukirjasta. Mainittakoon lopuksi, että myös SSHY:n digiarkistoon on jotain näistä aineistoista digitoitu. Ainakin tilikirjoja, rippilapsia ja vierasseurakuntalaisia muistelen jäsensivuilla nähneeni. Arkistolaitos on kuitenkin kuvannut niitä laajemmin.