Merkinnät ja todellisuus

Esi-isäni Petteri (en tosin tiedä, sanottiinko häntä Pietariksi, Pekaksi vai Petteriksi) työskenteli monissa Messukylän taloissa renkinä. Hänellä ei rippikirjojen mukaan ollut halua asettua paikoilleen esimerkiksi muonamieheksi johonkin taloon. Vai menikö se ihan näin? Palkkasivatko talolliset tosiaan monilapsisen perheen isän rengiksi taloonsa? Missä perhe asui? Eivät kai sairastelevat lapset (joista moni kuoli pienenä) voineet itkeä yökausia talon pirtissä tai väentuvassa? Olisiko perheellä kuitenkin ollut joku mökki vakituisena asuinpaikkana, vaikka isä pestautuikin rengiksi taloihin?

1870-luvulla Petteristä tuli itsellinen Messukylän Erkkilän Alasen talon maille. Vanha kartta kertoo, että Erkkilän kylän maita oli siinä, mistä myöhemmin käytettiin nimeä Juhannuskylä. Siinä Tampereen tuomiokirkon ympäristössä. Alasta en ole kartalta vielä löytänyt, mutta noille main Petterikin oli viimeistään tuossa vaiheessa asettunut. Hänestä nimittäin tuli tuolla vuosimymmenellä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan jäsen. Tammerkosken itäpuoli liitettiin Tampereeseen 1877.

Messukylän pitäjänkartastoa. Lähde: Digitaaliarkisto

Millä ansaitsi leipänsä itsellinen Tampereella? Koska talonomistajat on kirjattu erikseen, ei hän liene ollut sellainen. Arvattavasti nyt jo pienemmäksi kutistunut perhe asui vuokralla jossakin taloröttelössä, joita tuo alue oli täynnä. Lopulta rippikirja kuitenkin kertoo, mitä itsellinen Petteri teki työkseen. Ihan pienellä ja himmeästi siinä lukee "vakt". Missä tarvittiin vartijoita? No, ainakin teollisuudessa. Ihan pieni, muuhun liittyvä lehtijuttukin vahvistaa hänen olleen yövartija. Petterin kohdalla asia selviää rippikirjoista. Monen itsellisen kohdalla kuitenkin perimätiedon kertoma todellinen ammatti -  hirsirakentaja, kivityömies, läkkiseppä, rakennusmies - jää piiloon.

 

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille!