Koulukiusaamisesta

Jatkan vielä koulu-teemaa, nyt usein keskustelun kohteena olevasta kiusaamisasiasta.

Koulukiusaaminen on vaikea käsite, koska eri ihmiset tarkoittavat sillä niin erilaisia asioita. Sitä on toki määritelty, esimerkiksi KiVa Koulu-ohjelmalla on sille omat kriteerinsä. Omasta mielestäni kiusaaminen on ensinnäkin toistuvaa. Se kohdistuu selkeästi yhteen tai muutamaan jollakin tavalla heikommassa asemassa olevaan.  Oppilaiden yksittäinen tappelu tai ilkeily ei ole kiusaamista. Toisaalta on sanottu niinkin, että kaikki, mikä toisesta tuntuu pahalta, on kiusaamista. Siihenkin on tietysti johonkin raja vedettävä.

Selkeää kiusaamista on fyysinen väkivalta, pilkka, panettelu ja ulkopuolelle sulkeminen. Omasta kokemuksestani sanon, että opettajat kyllä puuttuvat näihin tapauksiin. Helpointa on havaita toisen kimppuun käyminen. Siihen puututaankin aina, vaikka kyseessä olisi yksittäistapauskin. Vaikeampaa on joskus selvittää, mitä sitä ennen on tapahtunut. Tiedän tapauksia, että helposti suuttuvaa kaveria ärsytetään, kunnes hän käy ärsyttäjän kimppuun. Kuka siinä oikein on kiusaaja? Tyypillisesti vielä sama porukka pyörii yksissä, kunnes jotain ikävää tapahtuu.

Astetta vaikeampaa on havaita pahaa puhetta. Sellaista harjoittavat pyrkivät yleensä välttämään opettajan korvia. Nyt sitten tällaiselle kiusaajalle avuksi on vielä tullut sosiaalinen media.  Facebookissa alkaneita riitoja selvitellään varmaan jokaisessa koulussa. Väitän, että näihinkin kouluissa puututaan. Samalla yritämme neuvoa, mita mediaan ei kannata laittaa, jos haluaa välttää negatiivista huomiota.

Ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on myös kova paikka. Kyllä koulut senkin tunnistavat ja tekevät, mitä pystyvät. Ainakaan tunnilla ketään ei jätetä yksin. Jos tiedän, että joku on vaarassa jäädä ryhmien ulkopuolelle, määrään ryhmät itse. Kaikkien kanssa pitää pystyä työskentelemään. Välitunnit ja vapaa-aika ovat sitten toinen juttu. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä enemmän opettajalla on tässäkin vaikutusvaltaa.  Ihmeidentekijä opettajakaan ei ole, sitä synttärikutsua hän ei pysty järjestämään.

On olemassa hyvin taitavia kiusaajia. He pystyvät naamioimaan ilkeilynsä niin, ettei sitä ole helppo havaita. He eivät käy käsiksi, eivätkä sano mitään sinänsä sopimatonta. Jollekin porukalle saattaa kertyä koodisanoja, joilla uhriin tai hänen toimintaansa viitataan.  Hyvin pienet eleet ja ilmeet voivat kertoa tarkalle havainnoitsijalle jotain. Ongelma on, ettei kiusaaja tee mitään koulun sääntöjen vastaista tai sano yhtään sopimatonta sanaa. Opettaja voi toki ottaa kiusaajan kahden kesken ja kysyä, mitä tämä tarkoitti sanomisellaan.Yleensä muutama kerta riittää. Tosin tällöin on mahdollista, että vanhemmat syyttävät opettajaa lapsensa kiusaamisesta. 

Kaiken kaikkiaan kiusaaminen on ilmiönä hyvin monimuotoinen ja liittyy siihen, miten ihmiset ylipäätään käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Tiiviit yhteisöt, kuten koulu, työpaikka, armeija tai verkkoyhteisöt tuovat siihen omanlaisensa puitteet. Kiusattu hakee usein yhteisönsä ja myös kiusaajan hyväksyntää. Myös kiusaaja saattaa etsiä joukon huomiota ja hyväksyntää. Hän voi myös olla henkilö, jolta puuttuu kyky empatiaan. Kiusatusta voi tulla kiusaaja. Kiusaamiseen pitää aina puuttua. Sitä ei aina saada täysin loppumaan, onneksi kuitenkin useimmiten. Täydellisiä ratkaisuja löytyy harvoin, me ihmiset kun olemme epätäydellisiä.