Pipo päässä ja johtajuus hukassa

Olen muutaman kerran käynyt syömässä lähiravintolassa. Se on ruokaravintola, tarjoaa pitsan lisäksi monenmoista ruokaa. Ihan asiallinen paikka. Joka kerta on jossakin pöydässä istunut nuorehko mieshenkilö pipo tai lippis päässä syömässä. Onkohan käyttäytymiskoodi tässä kohtaa muuttumassa? Minun on vaikea tottua sellaiseen, jotenkin se vain häiritsee. Kun olin lapsi, ruokaa opetettiin kunnioittamaan. Rääväsuisimmatkin miehet ottivat lakin pois päästään. Vaikka tultiin töistä ja sinne ruokailun jälkeen palattiin, ei päähine päässä syöty. Niin lähellä kai olivat ne ajat, jolloin ruuasta oli pula.

Koulussa olen aina vaatinut, että ulkovaatteet otetaan pois luokkaan tullessa ja ruokalaan mennessä. Niihin kuuluvat pipot ja lippikset tasa-arvoisesti tytöillä ja pojilla. Nähdäkseni muutkin opettajat tekevät niin. Lieneekö sitten  joissakin kouluissa erilainen käytäntö? Ainakin joissakin kodeissa on.

Koulusta puheen ollen. Lehdestä luin, mikä kouluissa on vikana, nimenomaan työrauhan suhteen. Niistä puuttuu johtajuus. Rohkenen väittää vastaan. Opettaja luokassa kyllä tietää olevansa työnohjaaja tai jopa työnjohtaja. Yhä useammassa luokassa on kuitenkin  oppilaita, joille tällaisen johtajuuden tunnustaminen on mahdotonta. Nyt en puhu tavallisesta murrosikäisestä, rajoja koettelevasta nuoresta. Puhun niistä muutamasta, jotka eivät tunnusta mitään rajoja tai yhteisiä sääntöjä ja joille opettajan totteleminen on mahdoton ajatus. Heillä on ongelmia lähes kaikkien opettajien kanssa. 

Ja yllätys, yllätys, kodin mielipide on yleensä se, että lapsen pitää saada tehdä niinkuin hän haluaa ja sanoa, mitä haluaa. Toinen vaihtoehto on sitten, että hänelle pitää oitis järjestää jotain erityistä tukea, tukiopetusta, erityisopetusta, joustavaa opetusta, mitä kaikkea niitä nyt lieneekään. Vahingossakaan koti ei vaadi, että oppilas rupeaa noudattamaan ohjeita ja sääntöjä.

Onneksi valtaosa oppilaista on niitä tavallisia, mukavia nuoria.