Valvontakameroita

Valvontakamera näkyy tulleen opetushallituksen pääjohtajan mieleen keinona, jolla koulujen turvallisuutta voidaan parantaa. Lisäksi uusiin kouluihin pitäisi rakentaa myös kulunvalvonta. Kuinkahan paljon turvallisuus noilla keinoilla paranee? 

Valvontakamerat ovat ihan hyvä apuväine ja niitä toki on kouluissa, varsinkin uusissa ja hiljattain peruskorjatuissa. Niistä näkee - ja voi tarvittaessa vanhemmillekin näyttää - vaikkapa tappelun kulun tai ilkivallan. Siinä mielessä ne varmaan ainakin ilkivaltaa vähentävät. Valvontakamerat eivät sen sijaan kerro, mitä sanotaan, niistä on apua vain fyysistä kiusaamista selvitettäessä. Kouluilla ei myöskään ole henkilöä, joka voisi työkseen valvontakameroiden kuvia seurata, ja tuskin siihen liikenee palolaitoksellakaan väkeä. Kameroita olisi sentään melkoinen määrä, jos niiden kuvat kattavat kaikkien koulujen kaikki nurkat.

Rohkenen myös epäillä, ettei kulunvalvonta estä sellaista, mihin ei lukittu ulko-ovi riitä. Koulujen ovia kyllä lukitaan, jos on syytä epäillä, että varkaita tai muuten luvattomissa aikeissa liikkuvia pyrkii sisään. Ainakin peruskoululaisia saisi olla joka päivä päästämässä valvontalaitteiden ohi. Hajamielisimmiltä unohtuu niin paljon kaikenlaista, tuskinpa pysyisivät mukana ne läpyskät, joilla laitteista kuljetaan.

Jos sitten ajatellaan, että näistä laitteista saataisiin apua koulusurmien ennaltaehkäisemiseen, niin rohkenen epäillä sitäkin. Surmaaja tuskin välittää valvontakameran kuvaan joutumisesta. Jollain tavalla hän varmaan tavoitteleekin julkisuutta. Jos hän kaivaa aseensa esille vasta luokassa tai juuri sen ulkopuolella, ei apukaan ehdi yhtään aikaisemmin paikalle. Koulun omaa oppilasta ei kulunvalvonta pysäytä.

Siinä pääjohtaja oli oikeassa, että koulujen pitäisi tarkistaa, että kuulutukset kuuluvat kaikkiin tiloihin. Nyt niin ei välttämättä ole, ainakaan peruskorjausta odottelevissa kouluissa.

Olisin kovasti toivonut, että opetushallituksen pääjohtaja olisi nostanut tärkeälle sijalle myös kouluterveydenhoidon. Silloin, kun se vielä toimi, oli kouluterveydenhoitaja se henkilö, jolle oppilaan oli helpointa  uskoutua. Kokenut kouluterveydenhoitaja pystyy auttamaan oppilasta todella paljon, myös henkisellä puolella. Valitettavasti kouluterveydenhoito ei ole koskaan toipunut 90-luvun lamasta.