Jos voittaisin lotossa

Vaikka en yleensä veikkaakaan. Mitä sukututkija tekisi, jos saisi miljoona euroa? No, ikää alkaa olla sen verran, että varmaankin osan sijoittaisin hyvin (tai siis parhaan ymmärrykseni mukaan) vanhuuden turvaksi. Ja tietysti ilahduttaisin lähimmäisiäni hankkimalla heille jotakin, mitä he toivovat. 

Luulen, että ostaisin asunnon Tampereelta. Se mahdollistaisi pitemmät oleskelut Pirkanmaalla. Tampere kaupunkina viehättää minua. Niin monen sukulaisen tie on vienyt sinne. Moni heistä nukkuu ikiuntaan kaupungin hautausmailla. Tampereeseen liittyy myös paljon lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Ehkä perehtyisin paremmin kaupungin kulttuurielämäänkin, jos voisin viettää siellä pitempiä aikoja. 

Satakunnan silta Tampereella. Lähde: wikimedia

Epäilemättä kulkisin edelleen myös Turun ja Helsingin arkistoissa. Eipä tarvitsisi vertailla hotellien hintoja. Vai tekisikö sen kuitenkin? Luulen, että matkoilla varaisin yhden ylimääräisen vuorokauden, jonka viettäisin tekemättä sukututkimusta. Kulkisin museoissa tai viettäisin vain vapaa-aikaa. Etsisin ruokapaikkoja hinnoista välittämättä.

Voisin painattaa tutkimukseni kirjaksi. Julkaisukustannuksista ei tarvitsisi välittää. Jakaisin sitä sitten lahjaksi kaikille "innokkaille" sukulaisille. Lähettäisin kappaleet myös muutamaan kirjastoon. Jälkikasvu varmaan kiikuttaisi jäljelle jääneet kirjat suoraan paperinkeräykseen, mutta mitä siitä.

Aika vaatimattomia ovat sukututkijan haaveet. Moni muukin varmaan toivoo saavansa elämäänsä vähän luksusta. Kohtuus kuitenkin siinäkin, eihän satakuntalainen voi pröystäilemään ruveta.