Tunnistamisesta

Minulla on onni omistaa jonkinmoinen määrä vanhoja valokuvia, joiden henkilöistä ei enää ole tietoa. Joihinkin on kirjoitettu esim. paikkakunta, jonka perusteella voi päätellä jotakin. Vaikkapa, ettei enää ole elossa ketään, joka voisi kuvan ihmiset tunnistaa. Joissakin on sitten päinvastoin, vanhoilta sukulaisislta ja muiltakin kannattaa ainakin kysyä.

Miten paljon kuvasta pitäisi kertoa henkilölle, jolle kuvaa näyttää? Mielestäni ei kovin paljon. Ihmisillä taitaa olla aika yleisesti taipumus yrittää väkisin tunnistaa ihmisiä, joiden arvelevat olevan peräisin kotipaikkakunnalta tai muuten tuttuja jostakin yhteydestä. Vääriä tunnistuksia tulee yllättävän helposti. Saman huomaa omalla kohdallaankin. Kun katsoo vanhaa luokkakuvaa, yrittää löytää kaikkiin kasvoihin liittyvät nimet. Vaikka ei oikeasti ole varma. Toisaalta alitajunta pelaa kummasti. Joskus putkahtaa mieleen pelkkä etunimi ja kestää pitkään löytää henkilön koko nimi.

Väärien tunnistusten mahdollisuus kannattaa siis pitää koko ajan mielessä. Joskus katsoja suorastaan kiljaisee tuntemansa henkilön nimen ilmoille ihan niinkuin olisi tavannut vanhan tutun. Niinhän hän tietysti tavallaan onkin. Silti on pidettävä mielessä mahdollisuus, että samannäköiset sisarukset sekoitetaan keskenään. 

Kaksi tuntematonta sotilasta. Onkohan joku tunnistanut heidät? Lähde: SA-kuva

Vanhat valokuvat ovat hienoja, vaikka henkilöitä ei tunnistaisikaan. En silti usko, että jälkikasvuni tuntee niitä kohtaan samaa kiinnostusta kuin minä. Saattaa jopa hankkiutua moisesta vanhasta roinasta eroon, kun aika minusta jättää. Ehkä jossain vaiheessa pitää saattaa ne digitaaliseen muotoon, ladata verkkoon ja toivoa, että joku löytää ne sieltä. Kun kuulemma kerran verkkoon laitettu säilyy...