Ope parka - aina väärässä?

Jatkan vielä hiukan edellisestä aiheesta. Luin lehdestä, että muutamat oululaiset opettajat olivat tehneet poliisille tutkintapyynnön häirinnästä, jonka kohteeksi olivat joutuneet. Jos oikein ymmärsin, joku perhe (vanhemmat) on tehnyt jatkuvasti valituksia eri opettajista, jopa eri koulujen opettajista. Viimeinen pisara näytti olleen opettajien suoranainen mustamaalaus.

Huh, onneksi en ole koskaan joutunut tuollaisen kohteeksi. Valtaosa vanhemmista on suhtautunut asiallisesti.  Joku on joskus ilmaissut tyytymättömyyttä arvioinnista. Yleensä kyseessä on ollut rajatapaus, jossa olen valinnut alemman vaihtoehdon. Siinä mielessä ymmärrän kritiikin. Toki arvosanoille on aina vahvat perusteet, ei niitä millään pärstäkertoimella anneta.

Viime vuosina on enemmän tullut palautetta oppilaalle antamistani moitteista tai rangaistuksista. Erityisen vaikeaa oppilaalle ja vanhemmille tuntuu olevan ymmärtää, että raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Kun on pyydetty kauniisti, huomautettu asiasta eikä se auta, siirrytään asteikolla kovempiin seuraamuksiin. Oppilas selittää kotona asiat parhain päin ja vähättelee omaa osuuttaan. Huoltaja ottaa tuohtuneena yhteyttä opettajaan. Hän ei kysy ensimmäiseksi, mitä lapseni teki. Hän kysyy, mitä muut tekivät. Hän ei mieti, mitä oma lapsi on tehnyt viimeisten viikkojen aikana.

Lasta tulee kehua, silloin kun hän tekee oikein ja yrittää parhaansa. Hänelle tulee myös voida sanoa, että nyt teit väärin ja tässä on sille väärin tekemiselle raja. Hänen tulee niin ikään oppia, etteivät hänen toiveensa voi aina toteutua. Pettymyksiäkin tulee kestää.