Tallentimesta iloa

Suunnittelin pitkään tallentimen ostamista. Välillä yritin käyttää puhelintakin sellaisena, mutta puhelimeni tämä ominaisuus ei tuntunut toimivan riittävän hyvin. Kauempana olleiden äänet eivät tallentuneet kunnolla.

Keväällä sain lopulta tallentimen hankituksi.  Se ei ole mikään kallis laite, ihan perustuote. Olen siihen silti hyvin tyytyväinen. Olen tehnyt sillä nyt muutaman haastattelun.  Laite muistuttaa ulkonäöltään paljon puhelinta, ja haastateltavat ovat unohtaneet sen nopeasti. Olen silti aina rehellisesti kertonut, että tallennan keskustelun omaan käyttööni, muistini tueksi. Vanhemmille haastateltaville olisin luultavasti voinut uskotella sen olevan puhelin, mutta se olisi tuntunut itsestäni nololta.

Suurin hyöty tallentimesta tulee, kun kuuntelee keskustelua rauhassa uudelleen. Äänensävyt ja naurahdukset välittyvät ihan toisella tavalla kuin paperille tehdyistä muistiinpanoista. Tarinat alkavat elää, kun kuulee kertojan äänen uudelleen. Jos huoneessa on monta keskustelijaa, jää helposti jonkun lausahdus ottamatta huomioon haastattelutilanteessa. Nyt asiaan on mahdollista palata. 

Tallentaminen myös vapauttaa haastattelijaa. Ei tarvitse keskittyä kaiken tärkeän muistiinkirjoittamiseen. Voi osallistua itse enemmän jutusteluun.  Pyrin silti painamaan tärkeimmät asiat mieleeni. Onhan tallenninkin vain tekninen vempele, johon voi tulla vika. Yritän myös syrjäsilmällä seurata, että laite näyttää toimivan.

Kuuntelin eilen illalla uudestaan yhden iäkkään sukulaisen haastattelua. Tilanne palautui hyvin elävästi mieleeni. Yritän nyt lähivuosina saada sukuni vanhimpien jutustelua tallennetuksi, jotta heidän tarinansa olisivat tallessa silloinkin, kun he itse ovat jo vaienneet.