Vanhoja ammatteja

Vanhat ammatit saattavat tuntua nykyihmisestä oudoilta. Tässä en aio mennä ajassa kovin pitkälle taaksepäin. Siirtykäämme vain 1900-luvun alkupuolelle. Ensimmäinen hävinnyt ammatti, joka tulee suvusta mieleen, on rautatieaseman lämmittäjä. Eräs sukulaiseni toimi Tampereen rautatieasemalla tässä tärkeässä tehtävässä. Luulen, että hän oli tässä virassa sotien yli. Tuolloin lämmitettiin tietysti puulla. En ole tullut selvittäneeksi, oliko asemalla keskuslämmitys vai sytyttelikö sukulaiseni tulet moniin uuneihin.

Toinen sukulaiseni toimi hevostenhoitajana Tampereen poliisilaitoksella. Hän taisi itsekin olla poliisi, mutta oli saanut tämän erikoistehtävän. Maalla kasvaneelle miehelle se oli tuttua hommaa. Pitää joskus yrittää selvittää, kuinka paljon poliisilaitoksella hevosia oli. Eläkkeelle sukulaiseni taisi päästä 40-luvulla. Poliisin hevosetkin katosivat kaupunkikuvasta. 

Vielä 1900-luvun puolella eli kotikylässäni mies, joka nylki työkseen hevosia. Kyllä hänellä muutakin hommaa täytyi olla, ei lähiseudun hevosia nyt niin usein lahdattu tai kuollut itsekseen. Jostain syystä tämä työ oli hiukan halveksittua. Luulisi kuitenkin, että torpparille oli tärkeää saada kaikki mahdollinen talteen uskollisesta vetojuhdastaan.

Teurastajia oli ennen joka kylässä. Itsekin muistan vielä sen, miten sika teurastettiin kotona. Ensin pikkupossua rapsuteltiin melkein kuin lemmikkiä, sitten myöhemmin isoksi kasvanut sika syötiin. Luulen, että meillä tuon ajan eläneillä on eläimiin hiukan erilainen suhde kuin nykyajan kaupunkilaisilla. Eläimiä piti kohdella hyvin, mutta eivät ne mitään lemmikkejä olleet. Hyötyeläiminä niitä pidettiin, kissoja ja koiriakin. Toki niihin silti kiinnyttiin. Vakavaksi veti raavaan miehenkin, kun kauan palvelleesta hevosesta piti luopua.