Liinanen

Joku aika takaperin julkasin kuvan Tampereen Keskustorin vappumarkkinoista. Siinä etualalla oli selin kaksi naista huivi päässään. Kuvasta tuli mieleeni, että 50-luvulla useimmat naiset ainakin maaseudulla taisivat käyttää huivia, tai kuten kotipaikkakunnallani sanottiin, liinasta päässään. Näin oli myös kesäaikaan, jolloin sellaista ei lämpimyyden takia tarvittu.

En ole mitenkään vaatetushistorian asiantuntija, mutta sellainen mielikuva minulla on, että naimisissa olevat naiset aiemmin yleensä peittivät päänsä. Nuoret tytöt kulkivat avopäin, jos sää salli. 50-luvulla heillä alkoi jo olla sellaisia kampauksia, joita olisi ollut sääli piilottaa. Tupeeratut tukat tosin taisivat tulla muotiin vasta 60-luvun puolella, jolloin vanhat perinteet muutenkin murtuivat. 

Liinasen käyttö saattoi olla myös käytännöllistä. Se suojasi tuulelta, esti hiuksia tulemasta silmille kesken työnteon, piti hiukset puhtaampina likaisissakin töissä ja esti navetanhajua tarttumasta niihin. Se myös peitti likaantuneet hiukset oloissa, joissa tukan peseminen ei ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Ei liinanen mikään musta huivi ollut, vaan usein raidallisesta tai ruudullisesta puuvillakankaasta valmistettu neliönmuotoinen kapistus, joka taitettiin kolmion muotoon ja sidottiin kiinni joko leuan alta tai niskasta.

Otatan tyttöoppilailta tasa-arvon nimissä pipot ja muut päähineet pois luokassa ja ruokalassa. Ehkä minun pitäisi muistaa vanhoja perinteitä, jolloin naiset istuivat huivit päässään kahvipöydässä. Ehkä pipo on liinasen moderni versio. Ehkä pukeutumiskoodi on taas muuttumassa.