Mitä toivon museolta?

Kaisan blogiteksti palautti mieleeni muutamat kesäisten paikallismuseokäyntien jälkeen syntyneet ajatukset. Aiheesta lienee keskusteltu laajemminkin, mutta en ole tuota keskustelua seurannut. Museoiden suhteen olen pelkkä laiska harrastelija. Sopivan tilaisuuden tullen saatan piipahtaa sellaisessa. Mutta tässä kaikki lienevät asiantuntijoita - kuten koulunkin suhteen.

Paikallismuseoissa on useimmiten pääpaino paikallisessa esineistössä. Sen takia ne aika paljon muistuttavat toisiaan. Ulkopuoliselle rukki on rukki, syntyperäiselle se on juuri meidän pitäjän rukki. Asialle ei kai voi eikä tarvitse tehdä mitään. Jos paikkakuntaan liittyy jotain erityispiirteitä, olisi hyvä kerätä niihin liittyvää esineistöä. Ehkä kiinnostavaa voisi olla myös, miten historian suuret tapahtumat (sodat, 1918 ja 1939 - 1944 mukaan lukien) ovat sivunneet paikkakuntaa. Vanhoja valokuvia katsoo mielellään. Voisiko kuitenkin ajatella, että niitä voisi vaikka kosketusnäytöltä valita. Paikallinen ihailisi oman kylänsä ihmisiä, turisti tutkailisi uitosta kertovia kuvia. Nykytekniikan sijoittaminen paikallismuseoon voi olla haastavaa, mutta ei varmaan mahdotonta.

Anneli Salon valokuva Aleksis kiven syntymäkodista. Lähde: commons.wikimedia

Maakunnallisissa ja valtakunnallisissa museoissa resurssit ovat yleensä ihan toista luokkaa, mutta niin ovat vaatimuksetkin. Eniten on ärsyttänyt tekstien lukeminen isoilta pahveilta. Vastaavat voisi lukea verkosta, miksi vaivautaua museoon? Lisäksi tekstit ovat aika yleisluontoisia. Rohkenen taas esittää valinnan mahdollisuutta ja toimivia kosketusnäyttöjä. Jossain kohtaamani (missä?) tärkeiden tapahtumien sijoittaminen kivan näköiselle aikajanalle oli mielestäni hyvä ratkaisu. Janahan se ei tarkkaan ottaen ollut, vaan jonkinlainen kiemurteleva viiva. Filmejä, äänitallenteita ja lehtijuttuja voisi varmaan hyödyntää nykyistä enemmän. Joku kaipaa mukaan fiktiota ja osallistumista, minä en.

Vielä lopuksi: olisiko ihan mahdotonta varata lapsille oma pieni tila. Lapset ovat lapsia ja väsyvät ennen pitkää museossa kiertelyyn. Jos aikuisia on mukana useampia, voisi yksi vuorollaan olla lasten seurana ja muut kierrellä näyttelyssä. Lasten nurkkauksessa voisi sitten olla "vanhoja" leluja, kirjoja, pelejä, kenties heille tehtyä materiaalia näyttelyiden aiheista.