Riippuvuutta

Alan epäillä, että olen tulossa riippuvaiseksi sukututkimuksesta. Ihan tosissaan, välillä harmittaa vietävästi, kun joutuu keskeyttämään ihan normaalien arkirutiinien vuoksi. Toistaiseksi en sentään ole öitäni koneen ääressä istunut SSHY:n ja Digitaaliarkiston sivuja plaraten, mutta toisinaan irrottautuminen on ollut vähän vaikeaa.

Lupasin eräälle tuttavalle tehdä hänen suvustaan tutkimuksen. Ei siinä mitään, tavallinen suku ja tavallinen tutkimus. Tuttava kuitenkin halusi yhdestä sukutilasta isäntäluettelon 1600-luvulta ja menin sellaisen lupaamaan. Se saattaa ollakin suurempi haaste. Paikkakunnan henki- ja maakirjat tuntevat pääasiassa etunimiä ja patronyymejä. Ja vaikka kuinka järjestelmällinen yrittää olla, sekoittaa tilojen järjestyksen muuttuminen pasmat välillä kokonaan. Ei siis ihme, että keskeytykset harmittavat. En ole keksimässä pyörää uudelleen, tiettävästi paikkakunnalta ei ole julkaistu isäntäluetteloita. Jonkun tutkijan yksityisarkistossa niitä toki voi olla.

Kuten tuttavallenikin korostin, isäntäluettelo ei ole sukututkimus. Ainakaan tuon paikkakunnan kohdalla, koska sukulaisuuksista ei puhuta vanhoissa henki- ja maakirjoissa yhtään mitään. Tuomiokirjojen kimppuun en ole lähdössä. Niissä on omien sukujuurienikin kohdalla vielä valtavasti läpikäymätöntä ainesta. Kun saan lupaamani homman valmiiksi, palaan erään niityn omistuksesta käytyyn riitaan. Olihan se niitty ollut jo isoisälläkin (siis riitelijän, ei minun), kiitos vain vahvistuneesta sukulaisuudesta.

Taitaapa olla Ikaalisten käräjiltä 1700-luvulta. Lähde: SSHY:n jäsensivut

Mutta palatakseni tuohon riippuvuuteen. Olen luvannut itselleni järjestää jonkun päivän vapaaksi pelkkästään sukututkimusta varten. En laita ruokaa, en pese pyykkiä enkä tee muutakaan jokapäiväistä hommaa. Katsotaan, tekeekö sen jälkeen mieli tehdä jotakin vallan muuta.