Neljä Niiloa

Heikki Niilonpojalle ja Anna Heikintyttärelle syntyi neljä Niilo-nimistä poikaa vuosina 1801, 1803, 1807 ja 1817. Kukaan heistä ei elänyt pitkään. Elinaika vaihteli muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Niilo-nimi kulki suvussa useammassa sukupolvessa. Seuraavalle se ei enää jatkunut, mutta aikuisiksi eläneet lapset kyllä taas jatkoivat traditiota.

Perheeseen syntyi kaikkiaan 15 lasta, joista vain neljä eli aikuiseksi. Kyseessä oli siis yksi esimerkki korkeasta lapsikuolleisuudesta 1800-luvun alusta. Kaikki pieninä kuolleet menehtyivät ensimmäisenä ikävuotenaan, useimmat pian syntymänsä jälkeen. Anna Heikintytär oli raskaana lähes 20 vuotta yhteen menoon. Oikeastaan oli ihme, että hän itse selvisi hengissä.

Perheessä toistettiin muitakin nimiä. Anna Kaisa ja Anna Kreetta kuolivat pieninä, mutta 1818 syntynyt Anna Liisa jäi eloon. 1804 syntynyt Johannes ja 1815 syntynyt Juho sen sijaan molemmat kuolivat vauvaikäisinä. Isakia, Pekkaa ja Helenaa ei jostain syystä annettu nimeksi uudestaan.

Norjalainen almanakka vuodelta 1644. Lähde: wikimedia

Nykyisin tuollainen kuolleen lapsen nimen ottaminen uudestaan käyttöön tuntuu jotenkin oudolta. Esivanhempamme ajattelivat toisin. Myös suhtautuminen pienen lapsen kuolemaan lienee ollut erilaista kuin nykyään. 1900-luvun alun kuolinilmoituksissa toistettu näkemys siitä, että lapsi pääsi Taivaan Isän luokse ja välttyi maallisisilta vaivoilta ei liene ollut ihan pelkkä korulause. Joku lohdutus piti olla tuollaisen kauheuden keskellä.