Polkupyörällä

Ajelen mielelläni polkupyörällä niin pitkään kuin kelit sallivat. Jäätiköllä en aja. Yhden kerran pyöräillessä mietin, miten kauan polkupyörä lienee ollut tavallisen kansan ajokki. Toki minulla on hämärä muistikuva polkupyörän historiasta, ainakin siitä mallista, jossa etupyörä oli huomattavasti takapyörää isompi. Se tuskin kuitenkaan oli mikään suuren yleisön kulkuneuvo. Toisaalta olen joskus löytänyt ensimmäisen maailmansodan aikaisen luettelon, jossa polkupyöriä oli torppien nuorisollakin. Mitä antaa haku Historiallisesta sanomalehtikirjastosta?

Ennen vuotta 1880 ei haulla löydy mitään. Selitys voi olla, että suomenkielisten lehtien lukumäärä oli vähäisempi ja ajoneuvosta käytettiin aluksi muitakin nimiä. Sen sijaan "velociped"-haku antaa osumia jo 1860-luvun lopusta. Enimmäkseen jutut näyttävät olleen kuvauksia eurooppalaisista suurkaupungeista. Oulun Wiikko-Sanomia-lehti kuvasi 8.5.1869 uuden keksinnön velocipedin eli pikajalan käyttöä Pariisissa. Tiesipä lehti Suomen kenties ensimmäisen polkupyörän valmistuneen Jokioisten pruukin omistajalle F. Brehmerille, joka oli teettänyt sellaisen piirustusten mukaan ja ajellut sillä puistossa.

Wikimedia tarjoaa tällaisen hiukan erikoisemman mallin polkupyörästä. Eipä tainnut koskaan yleistyä.


1880-luvulla alkavat jutut polkupyöristä yleistyä. Turussa toimi jo Polkupyörä-klubi. Myös erilaiset kuvaukset polkupyörällä tehdyistä matkoista ilmeisesti kiinnostivat lukijoita, koska niitä julkaistiin paljon. Polkupyörän käyttökelpoisuutta sotapalveluksessa alettiin miettiä. Vaasan markkinoille oli tuotu kaksi polkupyörää Jurvasta. Talokas Oskar Ketola oli ne sepän avustuksella valmistanut. Niiden sanottiin olleen hyvää tekoa ja hinnaltaan ainoastaan 40 ja 50 markkaa. Polkupyörä oli alkanut siirtyä herrasväen huvituksesta tavallisen kansan ajokiksi.