Tänään on Annan, Annen, Annelin ja ties kuinka monen muun nimipäivä. Katsoin huvikseni Väestörekisterikeskuksen etunimihausta, milloin nimi tuli Suomessa käyttöön. Väestörekisteriin kirjatuissa 1800-luvun puolella syntyneissä ei näytä olleen yhtään Annelia. 1900-luvun puolella nimi vähitellen yleistyi. Suosituimmillaan se tuntuu olleen 40-luvulta 60-luvulle. Nimeä on todennäköisesti annettu paljon toiseksi etunimeksi. Vielä 2010-luvulla liki 1000 lasta on saanut nimekseen Anneli. Se on edelleen neljänneksi suosituin naisten nimi, kun mukaan lasketaan kaikki väestörekisteriin kirjatut.
Sukututkimusta harrastaneet tietävät, että alkuperäinen nimi oli Anna ja nuo muut ovat sitten sen muunnelmia. Tässä kohden käännyin Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto-kirjan puoleen. Se tiesi kertoa, että kirkollisessa perinteessä Anna oli Neitsyt Marian äiti. Häntä ei niinkään pidetty merkittävänä alkukristillisyydessä, vaan häntä alettiin kunnioittaa vasta myöhemmin. Nimi tuli nykyisen Suomen alueelle sekä läntistä että itäistä reittiä. Vilkuna arvelee suomalaisen kansanrunouden Annikin olevan samaa kantaa, nimenomaan itäistä kautta jo niin varhaisessa vaiheessa kulkeutunutta, että suomalaisten vanhat uskomukset ja jumalat olivat vielä voimissaan.
Haluan ojentaa itselleni ja kaimoille juhannusruusun muistuttamaan, että puolen vuoden päästä on jo valoisaa ja kenties lämmintäkin.
Uutta oli minulle sekin, että Annan päivää vietettiin aiemmin yhdeksän päivää ennen joulua (15.12). Silloin oli aika leipoa joulun leivät. Päivän ajateltiin silloin olevan lyhimmillään. Juliaaninen kalenteri oli nimittäin 1300-luvulla, jolloin Pyhän Annan kultti tänne levisi, jäänyt jälkeen liki 11 vuorokautta oikeasta ajasta. Sanonnasta "Annin päivän aikaan päivä on kissan sylen pituinen, on vain kaksi hämärää vastakkain" olen itsekin kuullut tuon loppuosan. Sopii se kyllä tähänkin Annelin-päivään, tuo että kaksi hämärää on vastakkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti