Vielä hiukan Henriikasta

Aiemmissa tarinoissa mainittu Henriikka syntyi 1855, hänkin aviottomana. Äiti Eeva oli ollut piikomassa ja palasi kotitorppaan tytön syntymän ajaksi. Sieltä tie jatkui taas eri tilojen palvelukseen. Sitten hän kohtasi Tuomaksen, joka oli entinen tarkka-ampuja. He avioituivat ja Henriikkakin sai kodin heidän luonaan. Tuomas työskenteli muonamiehenä, joten voi olla, että perhe asui jossain pikku mökissä talon maalla. Henriikka käytti Tuomaksen nimeä sukunimen tapaan, mutta Eevantyttärenä hän pysyi koko ikänsä.

Niinpä lähti Henriikkakin vieraan palvelukseen tullessaan 16 vuoden ikään. Hän ehti kiertää lukuisissa taloissa ennen avioliittoaan Juhon kanssa. Hän sai kaksi aviotonta lasta. Aina, joka syntyi 1882, seurasi äitiään myös Juhon torppaan ja lähti 16-vuotiaana Tampereelle. 1885 syntynyt Kaarle sen sijaan kuoli pienenä.

Marian, Eevan, Henriikan, Juhon, Ainan, Tildan, Hildan ja Eeron tarinat ovat aika tyypillisiä maaseudun pieneläjien tarinoita. Niitä löytyisi yhdestä rippikirjasta vaikka kuinka monta. 1800-luku ei juuri tarjonnut aviottomana syntyneelle sosialisen nousun väylää. Joitakin poikkeuksia toki oli olemassa, mutta ne olivat harvinaisia. Seuraavan vuosisadan alussa yhden mahdollisuuden nousulle muodosti siirtolaisuus. Myös teollisuuden ammattimiehet alkoivat edetä urallaan. Tildan mies oli jonkilaisessa alemmassa esimiesasemassa. Vasta vuosisadan loppupuolella alkoi opiskelu muodostaa reitin parempaan asemaan. Tildan, Hildan ja Eeron jälkipolvissa varmasti olisi tällaisia pitemmän koulutuksen hankkineita. Heidät jätämme kuitenkin tuleville sukututkijoille.

En tiedä, onko kukaan jälkipolvista käynyt koulua Tampereen klassiillisessa lyseossa, mutta se on mahdollista. Lähde: wikimedia