Joulukuusia

Lapsuuteni joulukuusi seisoi puusta tehdyssä, ristinmuotoisessa jalassa. Siihen ei tietenkään voinut laittaa vettä, joten kuusi oli sisällä sen aikaa, kun kastelematta kauniina säilyi. Yhden kuusen sai yleisen tavan mukaan ottaa metsästä sieltä, mistä sattui löytämään. Omistussuhteiden kanssa ei niuhotettu ja vuoroin käytiin vieraissa. Kuusen kynttilöissä paloi oikea tuli, joten niitä ei voinut jättää vahtimatta. Jossakin minulla taitaa vielä olla jäljellä kuusen oksaan kiinnitetty, metallista valmistettu kevyt kynttilänjalka. Muuten koristelu oli samantyyppistä kuin nykyäänkin. Mieleen ovat jääneet kovat, pahanmakuiset kuusenkaramellit.

Kuvituksena vanha itävaltalainen kuusenjalka, kun suomalaisesta mallista ei löytynyt vapaasti käytettävää kuvaa.

 
Vanhimmat sukulaiseni tietävät kertoa, että joulukuusi kuului jo heidän lapsuutensa jouluihin. He ovat muistavinaan jostakin oikein pienestä naapurimökistä kattoon kiinnitetyn kuusen. Ilmeisesti lattiatilaa ei kuuselle riittänyt. Vilkaisu Kustaa Vilkunan "Vuotuinen ajantieto"-kirjaan kertoo, että joulukuusi yleistyi Suomessa tavallisen kansan keskuudessa 1870- ja 1880-luvuilla. Näin ollen sukulaisteni muistikuva joulukuusen itsestäänselvyydestä 30-luvulla pitänee paikkansa.

Kuva Solan koulun joulujuhlasta Kuusjärveltä 1941. Lähde: SA-kuva.

Saksastahan joulukuusi on meille levinnyt. Vilkuna pitää merkittävänä Kyläkirjaston Kuvalehdessä 1878 julkaistua kuvaa ja kertomusta "Lutheruksen joulukuusi". Kuva on 1800-luvun alkupuolelta. Vilkunan mukaan tämä sai tiukan uskonnollisetkin piirit hyväksymään joulukuusen. Hän kertoo myös aiemmasta nimipäiväkuusiperinteestä, jossa lahjat on ripustettu pienen kuusen oksille. Myös joulukuusia on aikoinaan ollut jokaiselle oma. Tämä tapa lienee kuitenkin ollut käytössä vain kartanoissa ja porvariskodeissa. Maalaistalon pirttiin on hiukan vaikea kuvitella montaa pientä kuusta.