Taloutta taustalla

Sukututkija huomaa helposti, että huonot ajat näkyvät myös haudattujen luetteloissa ja rippikirjoissa. Erityisen selvää tämä on 1800-luvun nälkävuosien kohdalla. Haudattujen määrä kasvaa moninkertaiseksi aiempiin vuosiin verrattuna. Joukkoon mahtuu usein myös joku tuntemattomana kuollut kerjäläinen. 1600-luvun lopun nälkävuosien ajoilta ei yleensä vielä ole haudattujen luetteloita. Henkikirjoissa kyllä näkyy väen vaihtuminen taloissa. 

On taloudessa ollut muutakin kuin vaikeita aikoja. 1800-luvun loppupuolelle tultaessa alkavat pirkanmaalaisten maalaisseurakuntien torppien pojat ja tyttäret muuttaa suurin joukoin Tampereelle ja Pirkkalaan (lue Nokialle). Teollisuus tarjosi uusia vaihtoehtoja heille, joilla kotipaikkakunnalla oli odotettavissa vain piian, rengin, muonamiehen ja tämän vaimon työura. Toki uutta toimintaa virisi myös maaseudulla. Muuan esi-isäni sai Suoniemellä tittelin "såg dräng", sahanrenki. Pappi ei tuntenut itsenäisen työmiehen käsitettä. Vai sitoutuiko tuon ajan sahatyöläinen työhönsä vuodeksi kerrallaan kuten perinteiset rengit tekivät?

Justeeri - tuttu työväline monelle 1900-luvun alkupuolella. Lähde: wikimedia

Emme vielä pääse näkemään 1910-luvun rippikirjoja, ainakaan vuosikymmenen loppupuolen osalta. Luultavasti niissä näkyy vähän henkikirjojen tapaan työvoiman liikkuvuuden lisääntyminen. Kun joku lähti Amerikkaan, hänet usein kirjattiin irtolaisten joukkoon, toki lisämerkinnällä "Am". Haluan nähdä, miten papit ovat kirjanneet ne ihmiset, jotka kävivät välillä rautateitä rakentamassa Venäjällä, välillä kotimaan rakennus- ja linnoitustöissä. Metsätöitä ja kotitorpassa auttamistakin mahtui väliin. Miten rippikirjoissa näkyy taloudellisten olojen heikkeneminen 1917? Miten työttömät on merkitty? Ehkä on tyydytty kirjaamaan rippikirjajakson alun tilanne. Eiväthän nämä muuttajat muuttokirjojen pyynnöillä useinkaan pappia vaivanneet, koska itsekin tiesivät työsuhteidensa tilapäisyydestä.