Aukkoja katsellen

Viime aikoina on eteen tullut monta seurakuntaa, jossa rippikirjat alkavat vasta 1730- tai 1740-luvulta. Joissakin on historiakirjoja (kastetut, vihityt, haudatut) aiemmalta ajalta, toisissa ei niitäkään. Silloin tekee mieli kurkistaa SAY:n (Suomen asutuksen yleisluettelo) puolelta apua. Kun sattuu tutkimuksen kannalta asumaan väärässä maakunnassa, ei kaikkia alkuperäisiä veroluetteloita viitsi tilata kaukolainaksi mikrofilmeinä. Toivottavasti niiden digitoiminen edistyy pian tuonne 1700-luvun puoliväliin. Sikäli kun olen Digitaaliarkistosta katsonut, menossa on 1600-luku minua kiinnostavilla paikkakunnilla.  

Veroluetteloissa ja niiden pohjalta tehdyssä SAY:ssa on yksi pulma 1700-luvun alussa. Se on tietysti isovihan aika. Melko säännönmukaisesti tiedot puuttuvat vuosilta 1713 – 1722. Muitakin yksittäisiä vuosia voi puuttua, tai sitten talo on ollut täysin veronmaksukyvytön. 

Otan keksityn esimerkin. 1700-luvun alkuvuosina talossa oli isäntänä Matti. Yhtään lasta hänelle ei ole merkitty, joten he ovat ilmeisesti olleet vielä pieniä. Seuraa isovihan aikainen katkos luetteloissa. Sitten 1720-luvulla isäntänä on Yrjö Matinpoika, joka sitten näkyy jo kirkollisissa lähteissäkin. Aika moni sukututkija näyttää kelpuuttavan sukutauluunsa molemmat ja jatkavan tyytyväisenä Mattia aikaisempiin isäntiin. Loppu tulee vasta, kun patronyymi ei enää sovi.

Mielestäni ongelmaksi tässä tulee se, että ollaan sukunimettömässä Länsi-Suomessa, jossa näitä Matti Yrjönpoikia ja Yrjö Matinpoikia oli joka kylässä, parhaissa useampiakin. Mitä takeita on, ettei talo ole saanut kokonaan uusia asukkaita vaikka naapurikylästä? Kastettujen luettelot – jos niitä on säilynyt – voivat kertoa tilanteesta jotakin. Jos lapsia syntyi aiemmalle isäntäparille tasaiseen tahtiin, he todennäköisesti asuivat talossa edelleen. Muuten pitäisi mielestäni hakea vahvistusta muista lähteistä, mikäli mahdollista. Tuomiokirjat tulevat ensimmäisenä mieleen. Ehkä tapahtui jotain sellaista, että tilan asukkaat joutuivat käräjille. Tahtovat vain olla melko koukeroista luettavaa nuo 1700-luvun alkupuolen käräjäpöytäkirjat, ainakin itselleni. 

Huolelliset paikallishistoriakirjojen tekijät kirjaavat tilojen isäntäluetteloihin sukulaisuuden näkyviin silloin, kun jostakin sellaisen saavat varmistetuksi. Muuten he tyytyvät pelkkiin nimiluetteloihin. Toivottavasti innokkaat sukunsa tutkijat muistavat myös miettiä asiaa.