Vanhat lehdet kertovat

Olen käyttänyt vanhoja sanomalehtiä lähteinä sukututkimusta tehdessäni. Niistä löytää myös paikallishistorian kannalta mielenkiintoisia juttuja. Luotettavuudeltaan lehtijutut eivät ole kirkonkirjojen luokkaa. Virheitä toki voi olla. Myös samannimiset henkilöt voivat aiheuttaa hämminkiä.

Vanhoja sanomalehtiä on kiitettävästi digitoitu Historialliseen sanomalehtikirjastoon. Verkossa vapaasti luettavissa ovat jo vuoden 1910 numerot. Joidenkin lehtien osalta vapaakappalekirjastoissa pääsee vähän pitemmällekin. Niissä voi myös lukea monia aikakauslehtiä lähes nykypäivään saakka. Lisäksi luettavana on joukko lehtiä, joiden olemassaolosta en ole aiemmin tiennyt mitään. Historiallisen sanomalehtikirjaston suuri etu on hakutoiminto. Kaikkia lehtiä ei ikinä ehtisi selaamaan, mutta hakusanoja vaihtelemalla voi tehdä löytöjä nopeasti. Hakusanoja kannattaa vaihdella, toiminto ei aina löydä haettua ilmaisua. Se on aika luonnollista, kun pränttiä on niin monenlaista.

Sukulaiseni ovat kuitenkin olleet niin vaatimattomia persoonia, että aika harvakseltaan heistä löytyy osumia lehdistä noin varhaisilta ajoilta. Siksi olen lukenut mikrofilmiltä paikallislehtiä. Paikallislehtiä siksi, että sanomalehden jokaisen numeron lukeminen on lähes ylivoimainen tehtävä. Erityisen antoisia ovat 20- ja 30-lukujen paikallislehdet. Tuolloin ei tietosuojasta välitetty. Erilaiset tappelunnujakat, pontikan valmistukset ja viinan myynnit on selvitetty tarkasti asianosaisten nimet mainiten. Näitä juttuja on sekä erillisinä uutisina että käräjäuutisten yhteydessä. Myös kirkolliset uutiset ilmestyivät paikallislehtiin näihin aikoihin. Monen sukulaisen avioitumisen olen löytänyt niistä. Päivämäärän tarkkuudella tietoa ei saa, mutta vuosiluku selviää.

Lehtijutut täydentävät sukutukijan kuvaa siitä, millaista hänen sukulaisensa elämä oli. Jos tämän riihi paloi tai hän löi metsätöissä ollessaan kirveellä jalkaansa, aiheutui hänelle taloudellisia huolia. Alkoholi teetätti välillä hölmöilyjä. Ja minkähän takia sukulainen myi hevosensa? Oliko hän rahapulassa vai oliko hänellä niitä useampia? Kuolinilmoituksissa näkyy usein aito suru, vaikka kaikki rakastavat aviopuolisot ja lastensa hellät äidit tai isät eivät tainneet käytännössä ihan niin rakastettuja olla kuin ilmoitukseen oli tapana kirjoittaa. Syntymäpäiväjutuissa sankaria yleensä kehutaan, mutta voi niissä piillä jokin tiedonmurunenkin.