Röyhkeydellä pärjää?

Ehkä tämä on ikäpolvikysymys, ehkä käytöstavat vain muuttuvat aikojen saatossa. Minusta kuitenkin tuntuu, että tahallisen röyhkeään käytökseen törmää yhä useammin. Siihen eivät syyllisty vain lapset ja nuoret, yhtä usein röyhkimykset ovat aikuisia.

Liikenteessä tämä näkyy niin, että säännöistä tai muiden turvallisuudesta ei välitetä. Ohi pitää päästä, väistäkää te muut. Sen jälkeen toisen keulaa viistäen takaisin omalle kaistalle ja liittymästä pois moottoritieltä.

Yleisötilaisuuksissa, kuten urheilukilpailuissa ajatellaan, että lipun hintaan kuuluu oikeus huutaa törkeyksiä. Viis siitä, jos lähistöllä on pikkulapsia.  Esimerkkejä löytää lisää, kun katselee ympärilleen siellä, missä ihmiset liikkuvat.

Koulussa nirppanokat venyvät sanomaan ”Sorry”, kun heitä nuhtelee huonosta käytöksestä. Kaikesta kuitenkin näkee, etteivät asianomaiset ole ollenkaan pahoillaan aiheuttamastaan häiriöstä. 

Nämä röyhkeät tapaukset eivät useinkaan ole mitään huono-osaisia. Älynlahjojakin heille on suotu vähintään keskitasoisesti. Hyvät tavat ovat tiedossa, mutta eivät välttämättä käytössä.

Kuinka paljon röyhkeyttä pärjääminen nyky-yhteiskunnassa sitten vaatii? Huipulle pääsemiseen varmaan tarvitaan tiettyä häikäilemättömyyttä. Luultavasti parhaiten menestyvät ne, jotka osaavat taitavasti peittää tämän ominaisuutensa. 

Varmaankin olen vanhanaikainen, kun ajattelen, että puolensa pitäminen ja röyhkeys ovat kaksi eri asiaa. Toivon myös, että röyhkeys jossakin tilanteessa kostautuu.