Naapurintädin pitsiä

En ole mikään käsityöihminen. Osaan kyllä tehdä kaikenlaista, mutta kärsivällisyyteni ei tahdo riittää pidempiin projekteihin sillä saralla. Nyt innostuin järjestämään käsityökoriani (sellainen minulla kuitenkin on), jossa langat, puikot ja virkkuukoukut muodostivat suloisen sekamelskan.

Vastaan tuli rullalle kiedottua pitsiä. Se on Naapurintädin minulle antama, joskus 40 vuotta sitten. Hän varmaan ajatteli, että käyttäisin sitä lakanaan tai tyynyliinoihin. Meillä ei kuitenkaan ole pitsilakanoiden välissä nukuttu.

Pitsikäärö tulee aina joskus esiin, vuosien mittaan olen siihen törmännyt useamman kerran. Silloin muistan aina Naapurintädin. Hän oli taitava käsityöihminen. Hän virkkasi elämänsä aikana varmaan kilometreittäin pitsiä.  Lisäksi hän teki virkkaamalla pieniä liinoja, ja vähän isompiakin. Niitäkin minulla on muutama kappale. Ne ovat käytössä.

Naapurintäti oli myös melkoinen paikallishistorian tietovarasto. Hän oli koko ikänsä asunut samassa kylässä ja tiesi ja tunsi sen ihmiset tarkkaan. Pikkutyttönä hän oli tarkasti kuunnellut mummonsa kertomuksia. Muistan lapsuudesta monet jutut, jotka hän kertoi kyläläisistä, jotka olivat eläneet ennen minun aikaani. Hän ei juorunnut, eikä jutuissa ollut mitään ilkeää pohjavirettä. Enemmänkin ne olivat sellaista ihmettelyä siitä, mitä kaikkea elämässä voi sattua. Haastattelin häntä, kun hän oli jo liki yhdeksänkymppinen. Edelleen hänellä olivat vanhat asiat kirkkaasti mielessä.

En tiedä, löydänkö pitsikäärölle mitään käyttöä. Jos joskus saan lapsenlapsia, teetän jotain ihanaa, johon upotetaan Naapurintädin pitsi.