Rikollisia

Kun olen sukulaisteni vaiheita selvitellyt, olen miettinyt, tuleeko vastaan joku pahempaan rikokseen syyllistynyt. ”Normaalit” juopumus sekä laiton viinan myynti ja valmistus esiintyvät varmaan kaikissa suvuissa ainakin jossain määrin. Ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt yhtään murhaajaa.

Yksi esi-isäni syyllistyi nälkävuosina asiakirjan väärennökseen. Hän väärensi takaajan ja todistajien puumerkit saadakseen lainamakasiinista viljaa. Hän jäi kiinni, kun ei pystynyt maksamaan lainaansa takaisin. Juttu eteni hovioikeuteen saakka. Tilasin pöytäkirjoista kopiot itselleni. Mielenkiintoista on, että hän oli myös kirjoittanut nimet lomakkeeseen. Pöytäkirjoissa ei ainakaan mainita muuta kirjoittajaa. Kansanihmisetkin - ainakin osa heistä - ilmeisesti osasivat hiukan kirjoittaa jo tuohon aikaan. En usko, että torppari oli mitään koulua käynyt.

 Väärentäjän oma puumerkki

Hiljattain törmäsin vanhassa lehtijutussa oikeudenkäyntiin, jossa sukulaiseni oli syytettynä lapsenraiskauksesta. Nykyään tekoa olisi sanottu seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tuomiota ei todisteiden puutteessa tullut. Jutun perusteella jäi epäselväksi, oliko syytetty vain humalapäissään sekoillut vai oliko hänellä ollut pahat aikeet. Siinäkin tapauksessa teko jäi onneksi yrityksen asteelle. Ilkeältä juttu tuntui, vaikka kyseessä ei esi-isä ollutkaan.

Muutama sukulainen on kadonnut sillä tavalla, että rippikirjoissa on tuomioon viittaava merkintä, mutta ei tietoa, mihin asianomainen on joutunut.  Hekään eivät ole suoraan esipolvia, mutta aion silti vielä yrittää selvittää, mitä he ovat tehneet. 

Joskus sukututkimuksen alkuvaiheessa ajattelin, että rikollinen esi-isä voisi olla jotenkin jännittäväkin. Nämä ajatukset karisivat kun luin edellä mainittuja pöytäkirjoja. Nälkävuosien ahdingossa ei ollut mitään hohtoa. Muutenkin luulen, ettei rikollisen ”profiili” ole kovin paljon vuosisatojen mittaan muuttunut. Usein kyseessä oli ja on melko onneton, alkoholisoitunut tapaus.