Taulu herätti muistoja

Kävin perjantaina marketissa ostoksilla. Liikkeen sisääntuloaulassa oli taulumyynti. Vilkaisin vain ohimennen töitä, jotka eivät vaikuttaneet kiinnostavilta. Kun olin lähdössä pois, oli taulumyyjä esittelemässä yhtä taulua jollekin. Katsoin sitä ja yhtäkkiä lapsuusmuistot tulvahtivat voimakkaina esille.

Taulu esitti miestä, joka kyntää hevosella. Ohjakset olivat miehen olkapäiden ympärillä, kuten yksinkynnössä kai pitää olla, että pystyy ohjaamaan auraa. Taulu ei ollut mitenkään loistavasti maalattu, enkä jäänyt kysymään sen hintaa.

Lähdin kotiin muistellen, miten hevosella vielä 50-luvulla tehtiin kaikki maatilan työt. Suuremmilla tiloilla toki oli jo traktoreita, mutta pientilalliset käyttivät hevosvoimaa. Hevonen veti kylvökonetta, niittokonetta, haravakonetta sekä kärryjä ja rekeä tietenkin. Myös äkeen ja unkan eteen se valjastettiin. Taisipa olla hevosvetoinen perunannostokonekin. Joistakin laitteista oli olemassa kahdelle hevoselle tarkoitetut versiot, mutta yhdelläkin pientilallinen pärjäsi.

Perjantai-iltapäivän kiireen ja hälinän keskellä mieleeni tulvahti tuonaikainen verkkainen elämänmeno. En haikaile takaisin lapsuuteen. Moni asia on nyt paremmin. Jotain juhlavaa kuitenkin kyntömiehessä oli, vaikka kovaa työtähän hän teki auran perässä kävellessään. Hän oli jotenkin lähempänä luontoa ja myös sen armoilla paljon enemmän kuin me nykypäivän ihmiset.