Tekstit
Juliana Erkintytär syntyi 3.8.1797 Orivedellä. Hänen isänsä oli sotilas Erkki Elf ja äitinsä Vappu Tuomaantytär. Lapsia perheessä oli ainakin kuusi, joista osa kuoli pieninä. Äiti Vappu sairastui vesipöhöön ja kuoli 1807. Isä avioitui 1813 uudestaan. Samoihin aikoihin Juliana lähti piiaksi Koivuniemen kylään. Julianan syntymäaika vaihtui rippikirjoissa, hänelle merkittiin pienenä kuolleen Matti-veljen syntymäaika 10.3.1795.
Juliana avioitui Koivuniemen Mikkolan talon pojan Simon kanssa 1820. Mikkolassa he sitten asuivatkin syytinkiläisinä lopun ikäänsä. Lapsia syntyi kuusi. Juliana jäi leskeksi, kun Simo kuoli 1838. Lapset lähtivät maailmalle, mutta Juliana pysyi Mikkolassa. Hän ei avioitunut uudestaan. Hän kuoli lopulta 15.11.1892. Kuollessaan hän oli siis 95-vuotias.
Juliana ei varsinaisesti kuulu sukuuni, hänen puolisonsa Simo on esi-isäni Erkki Mikkolan veli. Halusin kertoa hänestä, koska hän on vanhimpia tutkimuksissani vastaan tulleita henkilöitä. Pidän ikää luotettavana, koska hänet löytää sekä kastettujen että haudattujen luetteloista. Rippikirjoissakin häntä voi seurata ainakin vuodesta 1816, jolloin hän jo oli palveluksessa Koivuniemessä. Syntymäajan sekaannus taas näkyy lapsuusajan rippikirjasta Päilahden kylässä.
Seuraavat 90-vuotiaat löytyvät suvustani vasta 1940-luvulta. Nykyisin heitä on useampia. Lapsuudessani kerrottiin tarinoita vanhoista tervaskannoista, jotka elivät iäkkäiksi. Olen sitä mieltä, että tarinat eivät pidä paikkaansa. Kun useimmat kuolivat viimeistään 60- tai 70-vuotiaina, vaikuttivat 80-vuotiaat todella vanhoilta.
Juliana avioitui Koivuniemen Mikkolan talon pojan Simon kanssa 1820. Mikkolassa he sitten asuivatkin syytinkiläisinä lopun ikäänsä. Lapsia syntyi kuusi. Juliana jäi leskeksi, kun Simo kuoli 1838. Lapset lähtivät maailmalle, mutta Juliana pysyi Mikkolassa. Hän ei avioitunut uudestaan. Hän kuoli lopulta 15.11.1892. Kuollessaan hän oli siis 95-vuotias.
Juliana ei varsinaisesti kuulu sukuuni, hänen puolisonsa Simo on esi-isäni Erkki Mikkolan veli. Halusin kertoa hänestä, koska hän on vanhimpia tutkimuksissani vastaan tulleita henkilöitä. Pidän ikää luotettavana, koska hänet löytää sekä kastettujen että haudattujen luetteloista. Rippikirjoissakin häntä voi seurata ainakin vuodesta 1816, jolloin hän jo oli palveluksessa Koivuniemessä. Syntymäajan sekaannus taas näkyy lapsuusajan rippikirjasta Päilahden kylässä.
Seuraavat 90-vuotiaat löytyvät suvustani vasta 1940-luvulta. Nykyisin heitä on useampia. Lapsuudessani kerrottiin tarinoita vanhoista tervaskannoista, jotka elivät iäkkäiksi. Olen sitä mieltä, että tarinat eivät pidä paikkaansa. Kun useimmat kuolivat viimeistään 60- tai 70-vuotiaina, vaikuttivat 80-vuotiaat todella vanhoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti