Oriveden pähkäilyä edelleen

Oriveden varhaisimmassa rippikirjassa on Koivuniemen Isoperällä (myös nimellä Isoperhe) isäntänä Kaappo Mikonpoika, joka syntyi 1734 Mikko Antinpojan ja Maria Simontyttären lapsena.  Tuo rippikirja ei ole kovin varhainen, se alkaa Koivuniemen osalta vuodesta 1785, muutenkin vuotta 1780 aiemmat rippikirjat ovat tuhoutuneet. Sen sijaan kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita on olemassa suunnilleen vuodesta 1695 lähtien.  Tämä tuottaa Kaaposta taaksepäin mentäessä tiettyjä haasteita. Mikko Antinpojan syntymä on kuitenkin kirjattu, hän syntyi 18.9.1698 Koivuniemessä Antti Klemetinpojan ja Maria Eskontyttären ensimmäisenä luetteloista löytyvänä lapsena. Tämä merkintä pelastaa paljon ajassa taaksepäin pyrittäessä. Häiritsevää tosin on, että Mikko on kuollessaan 1777 saanut patronyymikseen Rekonpoika, vaikka hän noissa historiakirjoissa (kastetut, vihityt, haudatut) esiintyykin Antinpoikana. Olisiko hänen poikansa Reko kenties kuollut samoihin aikoihin?

Kun rippikirjoja ei ole käytettävissä, tulee yleensä katsottua SAY:a. Sieltä löytyy Mikko Koivuniemen Isoperän isäntänä vuodesta 1730 lähtien.  Jos edellinen isäntä olisi Antti Klemetinpoika, olisi kaikki kunnossa. Näin ei kuitenkaan ole, välissä vuosina 1722 – 1729 on Klemetti Antinpoika. Varmaankin Mikon veli, mutta siitä ei ole mitään dokumenttia kirkollisissa lähteissä, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on täytynyt syntyä viimeistään 1694. Jos nyt sitten vuosien 1695 – 1697 kastettujen luettelot ovat täydelliset, miltä ne kyllä päällisin puolin näyttävät.  Antinpoikia oli tuohon aikaan paljon, ja se hiukan häiritsee minua. 

 

Tilannetta pahentaa vielä se, että edeltävien vuosien, isovihan ajan, veroluettelot ilmeisesti puuttuvat kokonaan, koska SAY:ssa on pelkkää tyhjää vuosina 1713 – 1721. Antti Klemetinpojan merkinnät löytyvät sitten vuosilta 1695 – 1702, 1704 ja 1709 – 1712. Perhe kuitenkin asui Koivuniemessä ja lapsia syntyi tasaiseen tahtiin vuosina 1698 – 1721. Mikä sitten sai Antin luopumaan isännyydestä ensin Klemetin ja tämän kuoltua Mikon hyväksi, kun hän kuitenkin oli elossa vuoteen 1742 saakka?

Avoimia kysymyksiä selvitettäväksi on paljon. Lisätietoja voisi löytyä alkuperäisistä veroluetteloista. Jospa SAY:n kirjaajalta olisi jäänyt jokin merkintä puuttumaan. Ymmärtääkseni tuon ajan maakirjoja tai henkikirjoja ei ole vielä digitoitu, joten ne pitäisi kaukolainata mikrofilmeinä. Tuomiokirjat voisivat myös kertoa sukulaisuussuhteista. Niiden lukemiseen tarvitsen kuitenkin vielä harjoitusta. Ihan ensimmäiseksi taidan lainata Oriveden historiasta kertovan kirjan. Luulen, että siinä on isäntäluetteloita. Olen nimittäin sellaisen saanut eräältä sukututkijalta joskus vuosia sitten, mutta hän ei kertonut lähteitään tarkemmin enkä tuolloin itse ymmärtänyt kysyä.

Tämä sukututkimus on melkoista salapoliisityötä toisinaan. Mutta kiehtovaa!