Avoliittoja vanhaan malliin

Meillä lienee tapana ajatella, että esivanhempamme solmivat kristillisen avioliiton. Monesti tosin esikoinen oli saanut alkunsa jo sitä ennen. Tai jommalla kummalla (kaikillahan on biologinen isä ja äiti) oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Avoliitto tuntuu 1900-luvun loppupuolen keksinnöltä. Välttämättä näin ei kuitenkaan ole, vaikka avoliitossa ei ennen vanhaan oltukaan sen vuoksi, että molemmat olisivat niin halunneet.

Tunnen 1900-luvun alkupuolelta muutamia esimerkkejä, joissa pariskunnalle syntyi useampia lapsia ilman, että he koskaan avioituivat. Lisäksi tiedän muutaman tapauksen, jossa yhdessä alettiin elää niin myöhäisellä iällä, ettei lapsia enää syntynyt. Kaikissa näissä tapauksissa miehellä oli jo ennestään perhe. Avioeroa ei kuitenkaan otettu, vaikka vaimo ihan varmasti oli perillä miehensä uusista kuvioista. Ehkä syyt olivat taloudellisia, kumpikin katsoi menettävänsä jotain, jos ero tulisi. Ehkä eroprosessi koettiin niin hankalaksi, ettei siihen haluttu ruveta. Kulissien ylläpitämisestä ei ollut kyse, koko kylä tiesi tilanteen.

Pixabaysta löytyi jotenkin aiheeseen sopiva kuva, vaikka äidin siviilisäädystä ei mitään tietoa olekaan.


Aiemmilta vuosisadoilta tiedän tapauksia, joissa kyse voi olla samasta. Kun naiselle syntyi aviottomia lapsia parin vuoden välein, oli taustalla ehkä suhde yhteen mieheen. Varmaksihan sitä ei voi tietää, enkä ole lähtenyt selvittämään, löytyisikö tuomiokirjoista lisätietoa. Kyse ei ole ollut suoraan esivanhemmistani. Joskus olen miettinyt, millaista yhteisön suhtautuminen näihin pareihin ja ennen kaikkea naisiin mahtoi olla. Nimitykset "leipäsusi" ja "susipari" ainakin kuulostavat hiukan häijyiltä.