Pyykillä

Tänään puolipitoisia vaatteita pesukoneeseen laittaessani mietin, että näitä ei olisi isoäitini kyllä pessyt. Hän lopetti pyykinpesun 60-luvun alussa eikä koskaan päässyt kokemaan pesukoneen tuomaa helpotusta. No, jos ei helpommasta tiedä, ei kai nurise raskaastakaan työstä. Sitä paitsi käsin pyykki pestiin isoissakin taloissa. Emännän ei niissä kuitenkaan tarvinnut pyykille ruveta. Piiat pyykkäsivät ja ammattipyykkäreitäkin oli ennen vanhaan.

Minulla on muistikuva järven rannalla porisseesta pyykkipadasta. Oletan, että pyykkiä pestiin kesäaikaan mahdollisimman paljon, koska se oli helpompaa. Pyykkiä liotettiin padassa kiehuvassa tai lähes kiehuvassa pesuaine- tai aiemmin lipeäliuoksessa. Likaa hangattiin pyykkilaudalla pois. Järjestyksestä en ole 100-prosenttisen varma. Muistan kuitenkin, että minulla oli pieni lasten pyykkilauta, jolla osallistuin hommaan. Lopuksi pyykki huuhdottiin järvessä. Pyykin hankaaminen ja sen kuivaksi vääntäminen oli raskasta työtä. Niin tosin oli melkein kaikki muukin työ vanhaan aikaan.

Pyykkilauta ihan väärässä käytössä. Lähde: http://pixabay.com/fi/jazz-muusikko-katusoittajia-v%C3%A4line-102299/
Talvisaikaan ei meillä rantaan lähdetty huuhtelemaan. Pakollinen pyykki pestiin saunalla, missä padasta saatiin kuumaa vettä. Saunan pataa ei kai kuitenkaan käytetty pyykin keittämiseen. Sitten 60-luvulla hankittiin pulsaattoripesukone, mikä oli suuri edistysaskel. Siinä oli jonkilainen mahdollisuus pyykin kuivaksi vääntämiseen, mutta kovaan työhön tottunut äitini taisi edelleen vääntää pyykkinsä käsin. Siitä alkoi kehitys, joka on sallinut sen, ettei pyykkäystä inhoavan meikäläisen enää tarvitse käsiänsä kastella. Ja vain vähän pidettyjä vaatteita voi huoletta panna pesuun.