Kotiseuturakkautta

Tässä taannoin ajoin reitin, jota en ollut kulkenut pitkään aikaan. Muistin sieltä suomaisemien välistä talot melko yksinäisillä paikoilla, mutta kuitenkin asuttuina. Nyt katselin jonkinasteisella mielenkiinnolla, mitä asumuksille oli tapahtunut. Ja olihan niille.

Kun ei vapaasti käytettäviä kuvia uusista taloista löytynyt, niin laitetaanpa tähän vanha talo. Kiiruun talo Somerolla. Lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kiiruun_talo.JPG

Osa taloista oli entisellään. Vanha, ehkä sodan jälkeen rakennettu rintamamiestalo oli saanut uuden maalin pintaansa. Oli myös ihan uusia taloja. Todennäköisesti niiden rakentajat olivat palanneet vanhoille kotipaikkakunnilleen. Metsän reunaan tai pienen joen rantaan oli noussut talo ja komea sellainen. Autioituneita tiloja ei näkynyt. Ehkä joitakin vanhoja taloja oli purettu kokonaan uusien tieltä.

Retkeni sai minut miettimään ihmisen kiintymystä kotiseutuunsa. Itse en olisi suin surminkaan noille seuduille taloani rakentanut. Joillekin ne kuitenkin ovat parhaita paikkoja maailmassa. Sama tunne lämmittää mieltäni, kun saavun Pirkanmaalle. Seudulle, jonka järvet, korkeuserot ja ihmisen vuosisatoja muokkaama maisema saavat jotain lämmintä tuntumaan sydänalassani. Kotiseuturakkautta on vaikea sanoin kuvata, mutta jossakin syvällä sielussa se asustaa, ainakin useimmilla meistä.